Koko luokka ratkeaa aplodeihin, kun pitkätukkainen ja komeapartainen muusikko kävelee sisään Nightwishin The Islanderin säestämänä. Nightwish- ja Tarot-yhtyeiden laulajabasisti Marco Hietala on tullut kertomaan rocklyriikasta ja muusikon urastaan. Velmuilmeinen mies istuu opettajanpöydän taakse ja luokka hiljenee jännityksestä.
Hietalan tietä musiikin pariin lähdetään kertaamaan aina lapsuudesta asti. Hän kertoo kasvaneensa musikaalisessa perheessä ja varsinkin isänsä kuunnelleen paljon musiikkia. Raskaampi musiikki ja varsinkin Black Sabbath kolahtivat kovaa nuoreen Hietalaan.
– 11-vuotiaana skidinä, kun olin aamulla yksin kotona, laitoin stereot täysille ja lauloin mukana niin kovaa kuin keuhkoista lähti, Hietala kuvaa laulu-uransa alkua. Kun Hietala oli 13-vuotias, teki hän jo ensimmäisen biisinsä. Hän sanoitti alusta asti englanniksi, mutta koska he soittivat myös paljon punkia, olivat osat sanoituksista suomeksi.
– Sitä koetettiin olla niin provosoivia ja aggressiivisia kuin vaan mahdollista, Hietala muistelee.
Samoihin aikoihin bändistä tuli hänen juttunsa. Hietala kertoo keskittymisen muuhun, kuten koulunkäyntiin, olleen koetuksella.
– Koulussa oli kuitenkin käytävä, kun rehtorina oli oma äitini, hän naurahtaa.
Kaksikymppisenä hän heitti jo satunnaista keikkaa veljensä Zachary Hietalan kanssa. He kiersivät rock-kilpailuja ja tarttuivat kaikkiin mahdollisiin mahdollisuuksiin. Suhteita syntyi mm. Sleepy Sleepersiin ja keikkapaikkojen järjestäjiin, ja näin keikkojen hankkiminen helpottui.
Euroopan kiertueella Hietala pääsi lämmittelemään Nightwishiä, jonka jäsenten kanssa hän huomasi tulevansa hyvin toimeen. Nightwishillä oli ongelmia basistinsa kanssa, ja Hietala sai kuulla, että he etsivät uuttaa laulavaa basistia. Niin hän päätyi Nightwishin riveihin.
Nightwish palasi juuri Pohjoismaat, Baltian, Keski-Euroopan ja Italian käsittäneeltä Euroopan kiertueelta.
– Aamulla, kun nousee bussista, huomaa olevansa jonkun hallin pihassa, jossa vietetäänkin koko loppupäivä, Marco kuvailee. Suurin osa päivästä on pelkkää odottelua, kun ennen iltapäivän soundcheckiä ei ehdi käymään missään ja soundcheckin jälkeen täytyy jo valmistautua omaan keikkaan.
– Viime Euroopan kiertueella me kulutimme aikaa pelaamalla pokerinoppaa, Hietala muistelee. Hänen mielestään juuri tekemisen puute on se syy, mikä saa jotkut muusikot käyttämään alkoholia ja vahvempia aineita kiertueilla.
Kiertue-elämästä takaisin arkeen palaaminen on vaikeampaa kuin toisin päin. Kun on vetänyt koko kiertueen samalla rutiinilla, on kotona vaikeaa keksiä heti tekemistä. Lisäksi Hietalaon huomannut, että hän tulee aina hieman kipeäksi palattuaan kotiin.
– Keho on ylirasittunut kiertue-elämästä, ja väsymys laukeaa sitten kotona, Hietala selittää.
Hietalalla on studioäänittäjän koulutus, mutta nykyään hänen ei tarvitse kuin soittaa elääkseen. Hietalan mielestä studioäänityksessä on puolensa, mutta hän huomauttaa, että kun kaikki soittovirheet voidaan nykyään korjata miksauksella, on bändien yhteyssoittokyky huonontunut.
– Kimppasoittoa ei voi koskaan olla liikaa, hän julistaa.
Ideat biisien sanoihin saattavat syntyä missä vaan, mutta välillä Hietala myös istuu alas miettimään ja kirjoittamaan. Hänen mukaansa on tärkeää olla avoin, kun tekstiä kirjoittaa.
– Kevyen musiikin sanat ovat yleensä liian korneja. Tekstissä on kuitenkin oltava sopivasti korniutta, jotta se kiinnostaa kuuntelijaa. Korniudessa on löydettävä oikea suhde, Hietala kuvailee sanoitusprosessia. Biisin teossa hän käyttää yleensä alussa akustista kitaraa, vaikka basso onkin hänelle luonnollisin soitin.
Iltalehtien juttuihin ja julkisuuteen Hietala myöntää olevansa kyllästynyt, ja ns. julkisuuden glamouria hänelle ei tulisi ikävä. Musiikin tekemiseen hän ei kuitenkaan ole koskaan kyllästynyt ja aikoo jatkaa musiikin parissa niin pitkään kuin vaan pystyy.
– Nautin musiikin tekemisestä ja teen musiikkia juuri sen takia, Hietala kiteyttää.
Hietala suosittelee muusikon uraa kaikille nuorille, jotka kestävät työn huonot puolet ja haluavat tehdä musiikkia sen itsensä, ei julkisuuden takia.
Marika Leppänen, kuvat Miia Miettinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti