Vielä pari viikkoa sitten en tiennyt tapahtumasta mitään,
mutta tässä minä nyt olen: juoksentelen ympäri koulua ja leikin
toimittajaa. Ensimmäinen paja ja
haastattelu sujuvat mukavasti, mutta kun ne pitäisi kirjoittaa jutuksi,
vaikeudet alkavat. Alku on kuin siirapissa mönkimistä, eikä ajan
yliluonnollisen nopea eteneminen helpota lainkaan. Kiire ja epätietoisuus
pörräävät häiritsevästi korvanjuuressa. Mikä neuvoksi?
Saan heti huomata, että Savon Sanomien toimittajan Kristiina
Poutiaisen työpajasta kertyneet tiedonmuruset pääsevät hyötykäyttöön.
Poutiaisen puhe tekstin karsimisesta on ennestään tuttua, mutta aiheenrajauksen
ja näkökulman tärkeydet saavat minut pohtimaan toimittajan tehtävääni uudelta
kantilta.
 |
| Harjoituksessa kaikki saivat tehtävänantopaperilla oman näkökulmansa. |
Kristiina Poutiainen aloittaa työpajan kertomalla työstään.
Hän toteaa Savon Sanomista löytyvän niin sanotusti keveitä uutisia ja painottaa
näkökulman tärkeyttä. Esimerkkitapauksena toimittaja käyttää NouHätä-kilpailun uutisointia. Kun selvisi kuopiolaisen ryhmän voittaneen, uutinen muutettiin keskittymään voittoon. Näkökulma on hyvä päättää etukäteen, mutta se voi
hyvinkin muuttua haastattelun edetessä, jos kohteesta paljastuu jokin
mielenkiintoinen seikka, johon uutinen kannattaa keskittää.
Poutiainen teettää
opiskelijoille rennon harjoituksen, jossa hän ja äidinkielen opettaja Riikka Vänskä
näyttelevät kuvitellun henkilön, kirjailija Ilona Lambergin, haastattelun.
Opiskelijoiden tehtävänä on poimia haastattelusta oman perspektiivinsä mukaan
tärkeimmät asiat. Näkökulmat ovat rakkauselämä, uutinen tulevasta teoksesta
ja näin pääsin unelma-ammattiini.
Poutiainen ei joudu olemaan koko ajan itsekseen äänessä.
Muutamia kysymyksiä esitetään, esimerkiksi eräs opiskelija nostaa esille uutisten
kirjoitusvirheet ja puhekielisyyden. Pajanpitäjä
muistuttaa, että uusien toimittajien pitäisi kiinnittää kirjakielisyyteen
huomiota. Hänen mukaansa myös vanhempien toimittajien pitää muistaa
kirjoittamiseen liittyvät vinkit, kuten tiivistäminen.
Poutiaisen mielestä haastatteleminen on helppoa, koska
periaatteessa kaikki teksti tulee kohteelta itseltään. Toimittajan työssä on
luonnollisesti huonojakin puolia. Esimerkiksi helikopterionnettomuuden myötä kaiken
menettäneen miehen pitäessä tiedotustilaisuutta toimittajaa väistämättä hieman
säälitti miehen raskas kohtalo. Noloja paljastuksia Poutiainen ei niinkään
sääli: onhan hänellä toimittajan uteliaisuutensa ja kohteilla oma vastuu
sanoistaan. Haastateltavat tietävät kyllä puhuvansa toimittajalle. Lisäksi jos haastateltavat haluavat, he saavat tarkistaa haastattelutekstin
ennen julkaisua. Tämä oikeus on kaikilla, vaikka toimittajat eivät sitä aina mainitse,
varsinkaan pienempien haastattelujen yhteydessä. Jos lopputulos ei miellytä,
voi asiasta tehdä valituksen toimitukselle.
Jottei väärinkäsityksiä ja sanojen vääntelyä tapahtuisi,
haastattelun äänitys on yksi apukeino. Poutiainen kertoo käyttävänsä äänitystä
lähinnä tärkeimmissä uutisissa, esimerkiksi pääministeriä haastateltaessa.
Hänellä on puhelimitse käytäviä haastatteluja varten matkapuhelimessaan
äänitysohjelma.
Kokenut toimittaja vinkkaa pienien tukisanojen auttavan
muistiinpanoja tehdessä. Omia papereita ei kannatta koko ajan tuijottaa,
katsekontakti on hyvä ottaa välillä ja haastateltavan kuunteleminen on hyvin
tärkeää. Kun kuuntelee tarkkaan, saattaa kohteesta selvitä jotain uutta. Omia
mielipiteitä ja tunteita ei saa uutisessa näkyä, eikä niitä myöskään
tyrkytetä haastateltavalle, mutta tietynlainen empaattisuus on hyvä pitää mielessä.
Kun tulee puhe Savon Sanomien mahdollisista töistä nuorille,
Poutiainen vinkkaa heinä-elokuussa käynnistyvän haku nuorisoraatiin.
Nuorisoraadissa 13-19-vuotiaat pääsevät tutustumaan lehtityöhön ja voivat
saada jopa kirjoittamiaan juttuja julkaistavaksi lehteen nuorten sivuille. Työstä
saa rahallista korvausta, mutta lisäksi myös sellaisia kokemuksia, joita ei rahalla voi
ostaa. Poutiainen toivottaa myös koulut tervetulleiksi vierailemaan Savon
Sanomilla. Kannattaa vaan ottaa ajoissa yhteyttä, sillä toimittajat ovat usein
kiireisiä.
Sanna Jääskeläinen
Kuvat: Saara Waldén
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti