Intialaista eksotiikkaa

Kulttuuriantropologi Veera Hietanen, joka on myös aikoinaan käynyt Kallaveden lukiota, kertoo pajassaan Intiasta ja sen kulttuurista kuvien ja esineiden saattelemina.

Hietanen kertoo kaiken lähteneen siitä, kun hän lähti poikaystävänsä kanssa kolmeksi kuukaudeksi kiertämään Intiaa. Hän ei tiennyt tuolloin Intian kulttuurista juurikaan mitään ja häntä jännitti matka kovasti etukäteen.

- Kaikki oli yhtä aikaa niin erilaista, mutta silti samanlaista - normaalia arkipäivää sielläkin elettiin, mutta erilaisissa oloissa, Hietanen toteaa.

Intiassa oli paljon vastakohtaisuuksia: toisaalta siellä oli todella likaista ja paljon jätettä, mutta löytyi sieltä myös uskomattoman kauniita maisemia ja upeaa luontoakin.

Matkansa aikana Hietanen kiinnostui maasta niin paljon, että palasi sinne myöhemmin takaisin  kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi tekemään gradu-työtään. Aiheena hänellä oli se, kuinka pieni yhteisö pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnan tasa-arvoistumiseen.

Maistiasiksi intialaista mausteteetä

Graduaan Hietanen pääsi tekemään Mitraniketan-nimiseen kouluyhteisöön: sisäoppilaitokseen, jossa opiskelevat huonoista sosiaalisista tai taloudellisista oloista kärsivät lapset, jotka eivät voi asua kotonaan. Koulu sijaitsee Keralan osavaltiossa, lounaisessa Intiassa. Mitraniketanin perustaja, Viswanathan, on jo noin 80-vuotias. Hän on aina ollut aktiivinen kansalainen ja ollut mukana muun muassa Intian itsenäisyystaistelussa.

Hietanen kertoo, että vaikka Intia on muuten todella likainen paikka, koulun kampuksen alue on erityisen siisti ja puhdas. Nuorille opetetaankin koulussa paljon käytännön asioita, esimerkiksi ympäristökasvatusta ja omavaraisuutta. He valmistavat myös itse käyttöesineitä ja kasvattavat oman ruokansa. Koulussa ovat tärkeässä osassa Gandhin opetukset,  joihin kuuluu myös omavaraisuus.

Mitraniketanissa oloaikanaan Hietanen opetti lapsille englannin kieltä, pelasi heidän kanssaan Unoa ja piti polkupyöräkerhoa, jossa opeteltiin polkupyörällä ajamista. Hän koetti saada oikean tuntuman Intian kulttuuriin, joten hän matkusti junalla halvimmassa luokassa ja eli muutenkin intialaisittain. Hietanen sai nauttia koko matkansa terveenä, niin harvinaista kuin se onkin.

Loppuun Hietanen toteaa, että haaveissa olisi päästä käymään taas Intiassa ja etenkin Mitraniketanissa, kun opiskelutkin ovat tulleet päätökseen.

Iiris Hynönen